Maisaa ja luontoa

Tuolla sitä äskettäin mentiin veneellä.
Pihlaja kukkii.
Mulla on tätä koiran pötkylää karsea ikävä. Se on hämeenlinnassa hoidossa. Pikkuinen Maisa. Maailman paras liian pieneksi jäänyt ja keskeltä paksu kokkeri. Uiminen ja kepin noutaminen on sen lempipuuhaa. Se jaksais tota tuntikausia. Yleensä mä vaan väsähdän siihen kepinnakkeluun ennen Maisaa.
Nurmikolla pyöriminen ja rytyäminen on myös yksi lempiasioista. Siitä on aika vaikea saada sellasta kuvaa missä pysyis paikallaan kun on niin pirullinen touhuaja.
Ja tämmösiä on ne Rva. Sotkan poikaset. Rva Sotka päätti paeta kameraa veden alle, joten siitä ei saatu kuvaa. Ehkä sillä oli tukka huonosti eikä siks suostunu kuvattavaksi.


Tultiin just kalasta. Olin vain hienoa! Meinasin nukahtaa sinne kippoon kun ilma oli tyven ja ympärillä aivan hiljasta. Oltiin Niilan ukin ja Parrakkaan miehen kanssa. Ne hoitti kalastushommat ja mä vaan nautin maisemista ja näpsin kuvia. Miten voikin olla noin rentouttavaa.

Mummi hoiteli Niilaa ja sai sen nukkumaan pinnasänkyyn. On ollut viime öinä niin levoton ja mä kertakaikkisen poikki, etten ole edes jaksanut yrittää sitä sinne nukuttaa, vaan olen ihan suosiolla ottanut viereen potkimaan.

Huomenna olis luvassa aurinkorannalla makoilua, vastan tekoa ja ajattelin käydä hakemassa ittelleni yhet ja ehkä toisetkin mahtavat korkkarit, jotka löysin paikallisen kenkäpuodin alennusmyynneistä. Toiset oli kukalliset kiilakorkkarit ja toiset valkosta kiiltonahkaa olevat peep toet. Nään varmaan yöllä unta niistä, olivat niin somat!