Niila ja pomelo

Onks tätä tosiaan pakko maistaa?


Aattelin että Niilasta olis kiva kuumana hellepäivänä natustaa vesimelonia mutta ei se sitten tainnutkaan olla ihan ykkösherkkua...

Hmmm, tää saattaa ollakin ihan ookoo...

Ehkä...



Silti suhtaudun epäilyksellä!

Olen antanu Niilalle myös pienempiä palasia vesimelonia ja mansikkaa ja niistäkin syöntihetkistä on varsin vinkeää kuvamateriaalia. Maistuivat kyllä toisella kertaa ilmeistä päätellen paremmilta.

Ollaan muutama päivä oltu ihan vaan kotikolossa ja poistuttu ulkomaailmaan ainoastaan koiran lenkityksen takia. Olen siis pukeutunut varsin kuvauskelvottomiin asusteisiin ja lähinnä hengannut joko biksuissa takapihalla tai jossain virttyneessä t-paidassa. Teen kyllä parannuksen tämän suhteen. Oikeastaan inhoan kotivaatteissa hengailua monta päivää putkeen. Tulee virttynyt lähiömamma-fiilis...
Niilan nukuttaminen tänään suju jo paremmin, eilinen oli taas aikamoista taistelua. Lapsi vaan sätki ja konttas sylissä ja karju hikisenä pinniksessä. Sitten se lopulta taintu ja heräs yöllä vaan muutaman kerran hetkeksi.
Nyt on jopa tsäänssit että saan luettua hetken hömppäkirjaa ennen futonille kellahtamista. Mun aivoille ei enää tähän aikaan illasta mikään kovin vaikea kaunokirjallinen teos uppoo, joten cathy kellyt on lähiaikoina ollu mulle tasan sopivaa sielunravintoa.

Rauhalliset yöt ja aurinkoiset aamut!