sokerihuurrettua

maanantai 7. maaliskuuta 2011

Tunnustus!



Emmää ny tyylikkyydestä tiijä, mutta kiitos silti ihana Elli!

Nyt pitänee kertoa seitsemän huikean mielenkiintoista faktaa minusta.

1. Lempiohjelmani telkkarissa on Eduskunnan kyselytunti.
Silkkaa euforiaa juoda kuppi kahvia ja istua alas kuuntelemaan puuduttavaa eipäs-juupas
jaappausta ja katsella kansanedustajien nenänkaivuuta ja torkahtelua kesken istunnon.

2. Otin kypsässä 15-vuoden iässä ekan tatuointini, ison mustan tribaalin käsivarteen.
Välillä toivon, että äitillä olis se lupalappu jääny kirjottamatta.
Kuvan valkkasin selaamalla saksalaista tatskalehteä tyyliin "toi olis kiva!" ja eikun tikkaamaan.
Erityisesti ilahdutti, kun tribaalini asteli vastaan torniolaisen yökerhon tanssilattialla hupparin hihaan painettuna.

3. Luen mitä vaan ja missä vaan.
Käyttöohjeet, maitopurkin kyljet, akkainlehdet, Parrakkaan miehen harraste-ja ammattilehdet jne.
Perhe kritisoi jos plärään lehteä ruokapöydässä ja yritän keskustella samaan aikaan.
Osaan myös imettää keinutuolissa kirjaa lukien varsin sujuvasti.

4. Olen melko lahjakas hurahtamaan ja vaahtoamaan. Jos innostun jostakin niin se kyllä näkyy ja kuuluu. Olen perinyt tämän miellyttävän piirteen äidiltäni, ja usein kun me "keskustellaan" muut poistuvat huoneesta. Omaan myös kovan äänen.

5. Perustelen asioita liian monelta kantilta ja analysoin asiat puhki.
Lopulta en enää tiedä mitä mieltä olen oikeasti.
Maailman vaikeinta on valita vain yksi kun haluais kaikki.

6. Oon herkkis.
En voi katsoa mitään missä on eläimiä tai lapsia tai jotain muuta koskettavaa, nyyhkimisreaktio välitön.
Viime aikoina äiti-ihminen on vuodattanut liikutuksen kyyneleitä mm. silloin kun Niila on myllännyt sängyssä ja hokenut " leikkikavereita! leikkikavereita!"
Äidin logiikalla tämä tarkoittaa sitä, että nyt se on yksinäinen ja haluaa tarhaan, vaikka todennäköisesti Niila vaan muistelee sitä, kun mylläsi isomummilassa sängyllä serkkutyttö Sannin kanssa.

7. Oon kova syömään.
Syön helposti isonki miehen pöydän alle.
Ja nimenomaan isoja lautasellisia oikeaa ruokaa, pottua ja kastiketta, leivät ja maijot kans.
Peräruuaksi(= jälkiruoka) jotain makiaa ja kahvit.


Se oli siinä!
Melkonen rutistus.

Jaan eteenpäin Duussille, Taralle, ja Elinalle, olkaas hyvät!


perjantai 18. helmikuuta 2011

Putket on jäässä äitin päässä





Hei kevät, missä sää oot?

Huhuilee epätietoinen kotiäiti mettästä.


Mittarissa miinus kolmekymmentä, torpassa putket jäässä.

torstai 10. helmikuuta 2011

Lumimies



Kettuhattu on näillä keleillä mainio kapistus kun tuulee ja tuiskuttaa. Löysin kirpparilta viime talvena.


Takana näkyy vilaus meidän torppaa.






Niila ainakin osaa ottaa talvesta ilon irti, vaikka äitillä oliskin vähän kevättä rinnassa.




Lintu pyrähti hangessa.



Tästäkin on joku merkillinen otus kipittäny menoihinsa.
Niila tykkää tutkia eläinten jälkiä.

Pihapiirissä pyörii mm. kaksi pulleaa oravaa, joista toinen on tupsukorva ja toinen Olli, Niila on nimennyt ne.




Äiti sanoo että lumessa on ötökän pissaa, Niila sanoo nam nam!


keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Verne


Tänään äitin nauravainen vauva on tasan kolme kuukautta vanha.



Ja tältä se näytti tasan kolme kuukautta sitten.




Aika kiitää siivillä ja mä yritän pysyä päivissä kiinni ja tallentaa näitä hetkiä.




Nämä varpaat tuoksuu popcornille.





Verne Armas Parrakkaan miehen poika 51 cm 3564 g 9.11 2010