Näperryshulluus!

Innostuin tuossa yhtenä päivänä askartelemaan oikeen pidemmän kaavan kautta. En ole aikasemmin todellakaan ollut mikään käsityö-askarteluihminen,johtuen mun kärsimättömästä luonteesta ja nopeasti kärähtävistä pinnasta. Niilan syntymän jälkeen oon kuitenkin huomannut että oon huomattavasti rauhallisempi ja pitkäpinnaisempi kuin ennen..Jopa pitkäjänteinen näperrys onnistuu ja menee ko vettä vaan. Ilman raivareita ja tavaroiden seinään nakkelua.

Tästä kranssista sai kaikki alkunsa. Hermostuin kaupungilla kun olin hankkimassa oveen jotain kivannäköstä kranssia ja kaikki hepposet muoviviritykset oli ensinnäkin rumia ja toiseksi helekutin kalliita. Kimppaannuin ja painelin Tiimariin ostamaan askarteluainekset. Sain aikaiseksi aika hienon ovikoristeen vaikken sellastakaan ollu ikinä tehny aikasemmin.
Huomatkaa mun pinkit Reinot. Niilan mummilla eli mun mutsilla on samikset.
Kaivoin kaapista kaikki sinne unohtuneet pikkurojut ja kamppeet,helmet ja silkkinauhanpätkät.
Innostuin aiheesta niin että syödäkin piti askartelujen ääressä. Parrakas mies meinas herpaantua tohon romppeen määrään mutta mä ystävällisesti huomautin sitä joka paikassa lojuvasta skedekamasta ja valo/videokuvaus-vehkeistä. Pääsimme yhteisymmärrykseen.

Nyt oon menny jo niin sekasin, että mulla on oma kuumaliimapistooli ja kaikki askartelutarvikkeet pakattuna matkaan tänne kemppaan.