sokerihuurrettua
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Koti. Näytä kaikki tekstit

torstai 10. helmikuuta 2011

Lumimies



Kettuhattu on näillä keleillä mainio kapistus kun tuulee ja tuiskuttaa. Löysin kirpparilta viime talvena.


Takana näkyy vilaus meidän torppaa.






Niila ainakin osaa ottaa talvesta ilon irti, vaikka äitillä oliskin vähän kevättä rinnassa.




Lintu pyrähti hangessa.



Tästäkin on joku merkillinen otus kipittäny menoihinsa.
Niila tykkää tutkia eläinten jälkiä.

Pihapiirissä pyörii mm. kaksi pulleaa oravaa, joista toinen on tupsukorva ja toinen Olli, Niila on nimennyt ne.




Äiti sanoo että lumessa on ötökän pissaa, Niila sanoo nam nam!


torstai 16. heinäkuuta 2009

Palattiin arkeen

Loman jälkeen arkeen palaaminen on jotenkin niin väsyttävää...sata kiloa pestävää ja lajiteltavaa pyykkiä,kämppä näyttää nuhjuselta mutta missään välissä ei ehdi siivoomaan,jääkaappi on tyhjä ja hirveet matkalaukkuröykkiöt pitää purkaa...blaah!
Oon kuitenki edistyny kodin raivaamisessa asumiskuntoon, vaikka toi pussipiru ei annakkaan mun touhuta kun ehkä maksimissaan kaks minuuttia kerrallaan...
Eilen nakuteltiin hyllyt seinään mun purkkikokoelmaa varten ja ripustin uudet verhot ja mikä tärkeintä; imuroin!
Mun uusi upea Dyson dc 19!! Se kotiutui eilen ja sulostuttaa kotiäidin elämää räyhäkkäällä murinallaan. Kyllähän kunnon kodinhengettärellä hiukkaskiihdyttimen näköinen imuri pitää olla.Varsinkin kun perheessä on yks jäsen jolla on enemmän tuota kiharaa karvapeitettä kuin muilla ja kun Niilakin nyt ryömiessään koluaa lattiatasossa kaikki mahdolliset nurkat minne vain ehtii...
Äidin lempijutut tällä hetkellä: imuri ja ryömivä Niila (Toppi ja shortsit Gina, pömppömasusta syytän anopin herkkuruokailuja!!!)

Pelkäsin etukäteen vähän että miten pärjäillään Niilan kanssa kahestaan kun Parrakas mies yli kuukauden loman jälkeen palaa töihin mutta hienosti ollaan pärjätty. Niila on jopa ruvennu nukkumaan kunnollisia päikkäreitä pienten nokosten sijaan kun olen tajunnu kääntää sen mahalleen kun herää ekan kerran huutamaan. Tänään olin ihan ihmeissäni kun mulla oli kaks tuntia ihan luppoaikaa kun Niila vaan nukkua tuhisi menemään. Kipitin takapihalle aurinkoon ja lekottelin siellä tyytyväisenä!
Yöt on vielä vähän levottomia mutta hiukan rauhallisempia kuin esim. pari yötä sitten...kaippa se arkeen paluu vaatii veronsa lapseltakin...

Nyt siellä jo kitistään!