Lappi täynnä ihmeitä

Kokenut lapinkävijä...En siis ollut koskaan käynyt ns. oikeassa lapissa vaikka poronhoitoalueen sisäpuolella onkin tullut pyörittyä aika ahkerasti.



Vonguin koko matkan kemijärveltä saariselälle että mun on pakko päästä huskyfarmille.Vinkuminen tuotti tulosta ja mentiin villieläinpuistoon jossa oli lisäksi 42 vetokoiraa kesälomalla.

Aivan hullun kaunis koira ja niin hyytävä katse.
Tuo oli muistaakseni nimeltään Julkkis. Nimi tulee siitä kun joku kuvausryhmä ulkomailta oli käynyt tekemässä siitä juttua. On kuulemma laiskin vetämään ja tykkääkin kuulemma eniten paijauksista. Se onkin tyytyväisin kesälomalla kun turistit käy sitä rapsuttelemassa.Kaikkia vetokoiria ei saanu rapsutella mutta tuota söpöliiniä sai niin paljon kuin jaksoi!

Naali eli napakettu kesäkarvassa. Näitä oli kaksi ja olivat peräisin turkistarhalta. Tuolla ne saavat elää paremman elämän. Toinen oli hirmu leikkisä ja kipitteli pitkin koppia ja tuli nuuskimaan meitä uteliaana. Tuo köllöttelijä oli laiskanpulskeempi ja vaan vilkas meitä syrjäsilmällä, meni kieppiin ja laitto unille.Suloisia kuin mitkä!

Ja voi ei!!!! Sain pitää pikkuruista hillerivauvaa hetken sylissä. Se oli aivan kuin kissanpentu ja niin pehmeä ja lämmin.
Tää tyyppi oli makean värinen ja kova menemään. Meillä oli tuommonen henkilökohtainen opas mukana, joka oli hirmu mukava ja kerto hauskoja juttuja noista eläimistä. Nuo hillerit kuulemma hengaa vapaana kun koppeja siivotaan eivätkä karkaa minnekkään...vois luulla toisin kun katto niitten touhuamista! Ei pysyis meikä perässä.

Pöljä perhe pysähty syömään poronkäristystä!

Saariselällä oli hiukan kylmä. Tais olla plus viis ja jäinen tuuli. Talvikamat ei olis ollu yhtään pahitteeksi.

Väsähtäneet matkailijat. Otettiin Niilan kanssa päikkärit ennen kun mentiin kylpylään lillumaan. Niila oli mukana uimavaipoissa ja tykkäs hirveästi porealtaasta. Kikatti hulluna ja läiskytteli jaloilla ja käsillä vettä.

Meillä oli kyllä ihana kesäloma enkä yhtään kaipaa mihkään ulkomaiden turistirysiin. Oon enempi kotimaanmatkailija henkinen ihminen ja oon sitä mieltä että kotisuomessakin riittää koluamista kunhan vaan käyttää mielikuvitusta ja pitää silmänsä auki.